Kesätöissä kunnossapidossa – Työnsuunnittelu

Rosita opiskelee energia- ja ympäristötekniikkaa ja on tehnyt aikaisemmin töitä kunnossapitoasentajana. Suunnittelijan tehtävät kuitenkin kiinnostivat ja etsiessään avoimia suunnittelupaikkoja tuleva ura mielessään Rosita törmäsi FleetCaren työpaikkailmoitukseen, kiinnostui ja haki paikkaa.

Tuotantotaloutta opiskeleva Andreas hakeutui FleetCarelle, koska tahtoi tehdä työtä, jolla on merkitystä. Työnsuunnittelijan rooli on merkittävä raideliikenteen sujuvuuden kannalta, sillä työnsuunnittelija ajoittaa kaluston huollon mahdollisimman järkevällä tavalla saatavilla olevien resurssien, kuten materiaalien ja käytettävissä olevan henkilökunnan, puitteissa.

Rositan ja Andreaksen työ on vuorotyötä. Aamuvuoro alkaa palaverilla, jossa käydään läpi sen päivän kaluston huoltoon liittyvät asiat ja päivitetään niihin liittyvät materiaalit. Sitten vuorossa on itse työnsuunnittelu: mitä kalustoa otetaan huoltoon, mille huoltoraiteelle, missä välissä ja mitä muuta on otettava huomioon.

Iltavuoroon tuleva ottaa kopin aamuvuorolaisen tehtävistä, täydentää materiaaleja, tulostaa työmääräimet ja välittää ne eteenpäin työnjohdolle. Kokonaisuus on moninainen, mutta vaikka työssä on paljon liikkuvia osia, työn jäsentelyssä auttavat avoin kommunikaatio ja hyvät tietotekniset taidot.

Vaikka perusrutiinit kulkevat samaa rataa, jokainen päivä on erilainen. Toisinaan esimerkiksi huoltoon tarvittavaan kalustoon tulee yllättäen muutoksia, jolloin työt täytyy järjestellä uudelleen. Työnsuunnittelussa pyritään siihen, että junien huoltokierrot täsmäisivät ja junat olisivat ajoissa varikolla huoltojaan varten, ettei mikään menisi käyttökieltoon.

Rosita kertoo, että kesä on opettanut jo paljon sekä junista että työelämästä. Häntä motivoi onnistuminen, itsensä ylittäminen ja se, että kaikki käy sujuvasti. Työtoverit ovat mukavia ja kannustavia, ja apua on saanut aina, jos sitä tarvitsee.

Andreas on samoilla linjoilla: ”Ehdottomasti työkaverit ja työympäristö motivoi. Varmasti myös se, että saa tehdä merkittävää työtä ja työskennellä juuri sellaisten asioiden parissa, jotka kiinnostavat.”

Kesän aikana Andreas on oppinut muun muassa nippelitietoa junista ja vaunuista, esimerkiksi sen, että vaunun pyöräkerran minimihalkaisija on 852 millimetriä ja että mille vaunutyypeille saa suorittaa huoltoja ulkona. Hän sanoo nippelitiedon helpottavan omaa suunnittelutyötä, sillä poikkeustilanteissa se auttaa löytämään toimivat ratkaisut ja pitämään pyörät pyörimässä.

Rosita ja Andreas vaikuttavat omalla työllään työnsuunnittelijoina siihen, että kalusto on kunnossa ja ajossa. ”Olemme tärkeässä roolissa turvallista ja vastuullista junaliikennettä”, Rosita tiivistää. Andreas antaa konkreettisen esimerkin: ”Jos on tehty ilmoitus siitä, että ravintolavaunussa on lasi rikki, on meidän tehtävänämme ottaa vaunu sivuun ja korvata vikainen vaunu ehjällä vaunulla. Joissain tapauksissa ei ole mahdollista vaihtaa uutta vaunua tilalle. Näissä tapauksissa tulee meidän muilla keinoilla varmistaa, että rikkoutunut lasi tulee vaihdettua, suojattua tai teipattua. Näin pidämme asiakkaat sekä junahenkilökunnan mahdollisimman tyytyväisinä.”

Veera on ollut pienestä saakka kiinnostunut raideliikenteestä ja liikenteestä ylipäänsä. Hän opiskelee teknillistä alaa yliopistossa ja hakeutui FleetCarelle, koska työympäristö on mielenkiintoinen, ala sivuaa hänen pääainettaan ja työtehtävät tukevat hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Hänestä on ollut mukavaa päästä näkemään oikeassa elämässä, miten kunnossapidon organisaatio toimii, ja olemaan mukana toimitusketjussa. Vetokalustopuolella tasapainotellaan kaluston kunnossapitotarpeiden ja kunnossapidon resurssien välillä: kuinka saada tarvittavat huollot suoritettua ja varmistettua, että raiteilla on tarvittava määrä vetureita. Vastuu on iso, sillä vetokaluston kunnossapito on esimerkiksi huoltovarmuuden kannalta kriittinen tuotanto ja siinä on paljon pelissä.

Työtehtävissään Veera tarvitsee organisointitaitoja ja oman työn johtamista. Työ on opettanut myös rytmittämään omaa työntekoa ja toimimaan pienessä paineessa.

Veeran yksikössä työtä tehdään yhdessä ja se on kantava voima. Toisia autetaan, koska junien pitäminen liikkeellä on tärkeää. Yhdessä tekeminen on myös motivoivaa: ”Meillä työ on hyvin pitkälti tiimityöskentelyä ja henkilökohtaisesti pidän siitä.” Myös vetureiden huoltojen saaminen valmiiksi tuntuu hyvältä, sillä työn jälki on konkreettista.

Haasteita kesään on tuonut lämpimät kelit. Kaikki veturit eivät välitä helteistä, ja lämpimällä säällä kunnossapidon tarve kasvaa. Ruuhkatilanteissa priorisoidaan huollot, jotka vaaditaan kaluston ajamiseen liikenteessä. Viileämmällä säällä voidaan tehdä huoltoja, joiden suorittamisella ei ole kiire. 

Junamatkustajille Veeran rooli näkyy sillä, että juna on ajoissa. ”Tavoitteena on tehdä toiminnastamme mahdollisimman tehokasta sekä meille että junaliikenteelle ylipäänsä”, Veera summaa.

Ilpo tuli FleetCarelle ensi kertaa ammattikouluaikanaan työharjoitteluun asentajaksi jo 2016. Valmistumisen jälkeen hän palasi samoihin tehtäviin ja vielä hetkeksi armeijan jälkeen, ennen kuin lähti opiskelemaan konetekniikan insinööriksi. Opintojen aikana FleetCarelta on löytynyt kesätöitä ja saatuaan vinkin avoimesta työnsuunnittelijan paikasta, Ilpo haki paikkaa ja on nyt komponenttipalveluiden työnsuunnittelijana Pieksämäellä.

Hänen vastuualueelleen kuuluu pyörätuotannon, tavaravaunujen telien, ilmajarrujen, koneistamon ja osavalmistuksen kunnossapidon työnsuunnittelu. Työ on tuntunut mielekkäältä ja Ilposta on mukavaa, että on saanut vastuuta kannettavakseen ja että häneen luotetaan. Työn merkityksellisyys, työtoverit ja hyvä työilmapiiri motivoivat tekemään työn kunnolla.

Ilpo on kesän konepajan työnsuunnittelussa, mutta tuuraa myös Pieksämäellä veturituotannon työnsuunnittelijaa. Hänestä tämä on mukava haaste ja hän iloitsee siitä, että työtä varmasti riittää. Hänen roolissaan projektityöskentely ja viestintä ovat tärkeitä taitoja, mutta olennaista ovat myös ongelmanratkaisutaidot ja tilannetaju. Kuten muillakin työnsuunnittelijoilla, myös Ilpolla saattaa päivän ohjelma muuttua lennossa ja kun näin käy, on hyvä osata asettua käsillä olevaan tilanteeseen. Ilposta on mukavaa, etteivät työpäivät seuraa toisiaan samanlaisina.

Rautatieliikenne on Suomessa todella isossa roolissa ja Ilposta tuntuu, että hänen työllään on suuri vaikutus. Jos työt eivät konepajalla edisty, julkinen liikenne kärsii. Ilpo kuvailee rooliaan osaksi ketjureaktiota: ”Meistä se lähtee, etenee asentajille ja sitä kautta julkiseen liikenteeseen. Ulkopuolelta näkee, että tuolla niitä junia liikkuu, mutta kulissien takana tapahtuu asioita, minkä tähden ne junat liikkuvat.”

Kaikki neljä työnsuunnittelijaa ovat tyytyväisiä FleetCareen kesätyöpaikkana. Rosita sanoo FleetCaren olevan oivallinen paikka aloittaa ura, ja Andreas on iloinen siitä, että jokaisen työpanosta arvostetaan. Veerasta on hienoa, että FleetCarella on saanut vastuuta ja päässyt oikeasti tekemään asioita. Ilpo kertoo, että on ollut helppoa tulla mukaan porukkaan ja olo on ollut tervetullut alusta saakka. Kaikilla neljällä opinnot ovat vielä kesken, mutta koulusta valmistuminen häämöttää horisontissa.